Moro.

Oltiin pojan kanssa eilen vähän metsätöissä. Toi vaimo on nimittäin saanu perintönä noita metsä-alueita tuolta pohojanmaalta. On siitä vaimostaki jotain hyötyä sitte aina välillä, eikä pelkkää nalkutusta. No ei vaineskaan. Niin tai tossahan se nalkutti kyllä taas jotain että miksei se pääse mukaan kattomaan metsiään. Mä sanoin sille että onhan ne nyt jumaliste miesten hommia nää metsätyöt eikä sinne eukkojen kannata tulla jalkoihin pyörimään. Ties mitä vois sattua, kun ei naisilla oikein oo toi työkalujen hallinta ja käyttö sitä parasta luokkaa kato.

No mutta siis oltiin Maxin kanssa tosiaan siellä juupajoella vähän kaatamassa puita. Tarkotuksena oli vähän harventaa jotta metsä pääsee optimaalisesti kasvamaan nääs. Ja siinä samalla tietty hoitaa vähän ekstra-tienestiä puun myynnillä, että saadaan vaimolle voita leivän päälle. Mä kaadoin puita omalla uudella Wurth-alasimellani ja Maxille annoin Kemppiseltä lainaamani liekkijyrän käyttöön. Se käräytteli puita ku vanha tekijä ja tuntu nauttivan rehellisen duunin teosta. Tulee jätkä isäänsä.

No siinä vähän pojan kanssa innostuttiin ja puuta kaatu vähintäänki samaa tahtia ku venäläisiä talvisodassa. Max käräytti liekkijyrällään kulmakarvansa mutta ei se menoa haitannut. Ei tosiaan tullu mieleen antaa pojalle mitään suojalaseja, mutta eihän ammattilaiset sellasia tartte. Lukeminen on lahjattomien hommaa ja sitä rataa. Ja tekevällehän sattuu.

Soitin tutulle rekkakuskille joka sattu oleen sopivasti juupajoen essolla tauolla. Rane haki mielellään pari motillista puuta ja diilas ne tonne Pohjanmaan Puukeskukseen. Heitin Ranelle pienet siivut voitosta kiitokseks ja silti meille jäi Maxin kanssa parisen tonnia riihikuivaa käteen.

Käytiin paluumatkalla ostamassa Maxille ikioma liekkijyrä Parkanon Ramirentistä, ku se tuntu niin innostuvan tosta hommasta. Vaimoa ilahdutin ostamalla meille liput teatteriin! Siitä se on aina horissu että ois kiva käydä joskus teatterissa ni aattelin että mennään nyt sitte ku siel menee itse Tuntematon Sotilas.