Tuli oltua vähän jurrissa eilen. Nyt on sitten vuosisadan kanuuna perkeleen perkele. On se vaan joskus ihme, miten kuningas alkoholi vie miestä eikä mies alkoholia vai miten se menee. Mies vetää viinaa eikä viina miestä. Tällasina päivinä sitä on pakko katsoa itseään peiliin ja todeta että kyllä sitä ollaan aika viinamäen miehiä. Oma äiti ei ylpeydellä tällaista touhua katsoisi. Ei sitä suomalainen mies kuppiin sylje, kyllä mä sen myönään, mutta ei tällainen peli kyllä vetele. On se nyt vaan niin että me Jyskit ollaan Viinamäen poikia.

Aamulla heräsin tyhjentämään tätä vanhentuvan miehen rakkoa ja tajusin että nyt on kyllä tiedossa sellainen jysäri että oksat pois. Jukolauta pahinta tässä oli se että - viitsiikö tätä nyt edes ääneen sanoa - heräsin vaatteet päällä saunasta. Sopii vain toivoa että en koittanut laittaa kiuasta kuumaksi. Muuten olisi Jyskin Pasi taivaan portteja kolkuttelemassa ja mitäköhän Pietari portilla sanoisi, kun poika palaa sinne tällaisessa kanuunassa hähää. Leikki leikkinä nimittäin ei tätä poikaa nyt hymyilytä. Meinasin mennä siitä sitten makuukammarin puolelle, mutta ovea avaessa tajusin, että en kyllä siellä nukkumista ole ansainnut. Hämärän muistikuvan perusteella oli ollut jumalaton kähinä Outin kanssa ja olin mennyt löylyhuoneeseen rauhottumaan.

Huhhuhuh. On se vaan perkele. Ohhoh ohhoh.

Nyt ähisen tässä sohvalla boksereissa. Soija valuu ja tuskan hiki kihisee. Koitin syödä makkaran, mutta eihän se alas mennyt. Sinapit vaan levisi rinnuksille. Kunpa omat lapset ei tulisi koskaan näkemään tätä näkyä. Ei ole kaunis suomalainen mies tässä tilassa. Viimeisen tunnin olen puntaroinut josko korkkaisi yhden armollisen lonkun, mutta kyllä Jysk nyt yhden darran kestää. Ei tässä mitään eilisen teerin poikia olla. Mennään siis rehellisellä pelillä. 

Pitäisi varmaan pirauttaa Pentikäiselle ja kysyä, mitä helkuttia sitä tuli eilen tunaroitua. Vielä on kuitenkin liian paha olo Nokialaisen näpräämiseen. Lompsaakaan en ole vielä uskaltanut avata johtolankojen etsimiseksi. Kuittien pieni präntti pamauttaisi tämän jysärin stratosfäärisiin mittapuihin.

On se vaan perkele. Saatanan saatana.

Nyt on pakko pitää tauko ja mennä ulos pakkaseen seisomaan. Ei tekisi mieli nousta, mutta päätös on päätös. 

No voi voi voi tätä häpeää. Stondasin äsken kymmenen minuuttia boksereissa takapihalla pakkasessa. Se kummasti rauhotti oloa, mutta sitten naapurin Helmiset kävelivät siitä polkua ohi ja joutui näkemään miehen tässä tilassa. Voi tätä häpeää. Luikahdin nöyränä miehenä takas sisään ja samalla sisäilma meinas saada vatsan heittämään yrjöt parketille. Pitäisi varmaan mennä Laatotuskeskukseen hommiin hehehe.

Samalta seisomalta nappasin mobiilirakkini saunasta ja pläräsin eilisen viestinvaihdon läpi. Tavanomaista kirjotusvirheellistä viestittelyä se oli ollut mutta sitten tuli oikea pommi. Huomasin että olin luvannut viedä Outin siskon kersan vauvauintiin tänään. Se oli jäänyt multa viime viikonloppunakin tekemästä. Seuraava tunti menikin sitten sen asian fundeeramiseen sohvan vankina. Mutta eteenpäin on mentävä niinkuin Jutila sanoo.

Aijai-aijai-aijai. Kova paikka. Pakko sitä on kerätä ittensä kasaan ja alottaa suihkulla.

No nyt tulin takas. Istuin suihkun lattialla fundereerasin elämää. Tilanteen luonnetta ei yhtään auttanut se, että peilisää heiluvia Jyskin sukukalleuksia vilkaistessani tajusin, etten ole käynyt klinikalla tarkastuttamassa paikkoja sen Pattayan "onnettomuuden" jälkeen. No, ei siitä sen enempää.

Lopulta sain vaatteet  yksi kerrallaan päälle ja tilasin pirssin ovelle. Ei mies tässä tilassa voi ottasa vastuuta liikenneturvallisuudesta. Eteisessä huomasin, että Outi oli jättänyt sinne lapun, jossa ilmoitti lähtevänsä siskonsa luo jo etukäteen. Saisin siis pyöritellä sitä kersaa vedessä Outin tuomitsevan katseen alla. Huhhuh huhhuh.

Kumijalka tuli turhan nopeasti ovelle ja hyppäsin sen kyytiin rotsi ja kengännauhat auki. Kuski katsoi ymmärtäväisesti ja kehotin sitä ajamaan hellästi niin vältytään pesulakeikalta. Kerran vaan pyytämään kuskia pysähtymään Teboilin pihalle, jotta voin mennä hetkeksi ulos hengittämään. Perheet siinä kattoi, että nyt ei Jyskin Pasi hyvin mene.

Lopulta Outin siskon pihalla keräsin hetken itseäni ja soitin ovikelloa. Voi pyhä jysäys! Perkeleen perkeleen perkeleen perkele. Huhhuh. Jyskin Pasi vietiin siinä sitten kuin pässiä. Oven avasi itse Anoppi kaikessa kuivuudessaan yllään täydet pyhätamineet. Sillä sekunnilla tajusin, että kyseessähän oli Outin siskon tuoreimman vekaran ristiäiset. Minulla päällä salihousut ja IFK:n huppari ysikytluvun mestaruusvuodelta.

Nyt se on sitten julkista: Minä, Pasi Jysk, en tästä päivästä eteenpäin enään kuuna päivänä viinalla läträä. Se on jämpti.