Meni sit noista ralleista palaaminen Penan kaa vähän pitkäks ku oli Jyväskylässä sen verran asiallinen meininki jotta kalja maistu. Ja maistuhan se näemmä ku perhana Penan kanssa herättiin sit sen pakun alta Machinetoolin jakarit kädessä, oltiin ilmeisesti kännissä alettu tuunaa sen kampiakseleiden liitoksia. Siellä sit korkattiin eka yhet kaljat joitten jälkeen kömmittiin ylös, mutta voi jukoliste. Penan Hiace oli parkissa Lahden hyppyrimäen edustalla ja kummalki toi alkkomaholi sen verran kummasti vaikuttanu, että ei mitään yön pimeistä tunneista muistettu. Avattiin sit Hiacen kontti ja siellä saatana tämmönen etelän mudista kömpineen vähemmistökansan naisedustaja makas meiän makkaroiden keskellä. Aikamoisen herätyksen mimmi sai ku Penalta väänty pultit aika saakelin kireelle. Ajatelkaas et meikäläinen joutu ottaa siitä poliisiotteen, jotta tää akka ei olis peräti mutalammikoks muuttunu. Sen päästyä pakoon me hetken siinä tapeltiin, kunnes päätettiin korkata kaljat.

Siinä sitten muutama biisoni juotuamme päätettiin ottaa juoksukilpailu Lahden hyppyrimäen laelle. Eihän siitä tullu tällä oluen rakentamalla keholla mitään, mut kunnon talvisodan hengellä onnistuin pääsee ekana huipulle. Ylhäällä sit vedettiin lisää kaljaa jonkun asfalttityömaan välineitä tyyppaillen, kunnes Pena, joka on muuten helkutin kova jätkä uhoomaan, rupes lyömään vetoo siitä et uskaltaaks se hypätä hyppytornin vierestä löytyneillä mäkihyppysuksilla pienestä mäestä alas. Ja kylhän mä tiesin et ei se keltanokka sieltä mihinkään ollu hyppäämässä, ni pistetiin panokseks Penan -92 Hiace vastaan meikäläisen peräkärry ja kitkasirkkeli.

No, kylhän se hetken siel mun aukomista kuultuaan laskeutu nöyränä poikana alas ja sano mulle, et venaas tässä, nyt on pakko ostaa viinaa. Kaveri laskeutu hyppyrinnettä alas kohti tien toisella puolella olevaa kossukeidasta, mut pohjal rupes yhtäkkii juoksee toiseen suuntaan pakua kohti. Meikäläisel oli onneks hoksottimet kohdallaan ja tajusin et eihän se mulle pakuaan ollu luovuttamassa peijoona. Eipä Pena tienny, et en mikään eilisen teerin poika ole, vaan hyppäsin asfalttityömaalla olleen jyrän mallia Dynapac CC142 (oikee kunnon valssijyrä) puikkoihin. Pojankolttiaisena muiden naskaleiden kanssa opin, miten tollaset yksinkertaset lukot jujutetaan ja pian rullasinkin täyttä häkää Lahden hyppyrimäen rinnettä jyrällä alas. Pena oli sillä aikaa pahaa-aavistamattomana ehtiny jo ekaan kurviin, kun mä tuun mutkan takaa ihan saatanallista vauhtia ja jysäytän tän hannarin hämeenlinnantien liikennejakajaan samalla kun onnistuin sen verta jarruttaa, et jyrä murskas vaan muutaman tiilen naapuritalon seinästä.

Onneksi oli sen verran varhanen sunnuntai-aamu, että minkäänlaista liikennettä ei ollut, ni ehti ottaa takas sen, mitä mulle kuulu. Penalta oli ilmeisesti menny taju ja pari kylkiluuta murtunu, mut muuten näytti olevan karpaasi okei-kunnossa, mitä nyt pienen vempan tarpeessa. Asetin jäppisen jyrän puikkoihin ja lähin ite baanaamaan kohti anoppini mökkiä, kun tiesin, et anoppi on upottamassa palloja reikiin Espanjan Costa del Solilla.

Nyt oon jemiksessä tääl anopin mökillä, nimittäin en koko rytäkässä tullut ajatelleeks, et Penal on kyseenalaisii yhteyksii yhteen Etelä-Suomea terrorisoivaan moottoripyöräjengiin. Luulis niitten tajuuvan et pisnes on pisnestä ja itse asiassa munki pitäis päästä pisneksii vähän pyörittelee et pääsis mies leivänkantaa taas kiinni. Ei tuhti mieskään pysty koko Hiacellista makkaraa nääs napaansa upottamaan.